Background
20.10.2021ivermektiini, ivermectin, covid-19 , korona, satu

ROHTOJEN SOTA

Tarina itäisestä bak­tee­ris­ta suuressa lännen maassa.

Olipa kerran, kaukana idässä, seik­kai­le­va alkemisti ja maa­näyt­tei­den tonkija. Erään golf­ken­tän laidalta hän löysin kiin­nos­ta­van palan maata. Siitä hän löysi bakteerin, aivan uuden, ja antoi sille nimen - Strep­to­myces Aver­ti­mi­lis.

Sitten, al­ke­mis­tiys­tä­vien­sä kanssa hän vei maa­näyt­teen suureen Lännen maahan jossa tuosta palasta mutaa tehtiin voimakas lää­ke­roh­to.

Se oli rohto joka sopi moniin tauteihin, niin ihmisille kuin eläimille, ja niin suuri oli sen taika että pal­kin­nois­ta suurin annettiin sen löy­tä­jil­le.

1634577223513_Satoshi%20omura_kuva%20Andy%20Grump.png-me

                                          Alkemisti Satoshi Ösmura _ kuva Robert Grump

Suuressa Lännen maassa elämä kukoisti. Ihmiset elivät mukavaa, tur­val­lis­ta ja helppoa elämää. Heillä oli paljon mitä he tar­vit­si­vat ja vieläpä paljon enemmän.

Lännen maan ihmiset halusivat elämänsä tavan kestävän aina ja ikuisesti.  Siksi he va­lit­si­vat kes­kuu­des­taan par­haim­mat ja löivät heidät ri­ta­reik­si. Sitten he pyysivät heitä:

"Voi ritarimme, tehkää tu­le­vai­suu­des­ta ikuisesti parempi kuin menneestä."

Ja ritarit tekivät. 

Mahtavia linnoja ra­ken­net­tiin ri­ta­reil­le ja niitä kut­sut­tiin ins­ti­tuu­tioik­si. Itseään ritarit kutsuivat tie­de­mie­hik­si, bis­nes­mie­hik­si, vir­ka­mie­hik­si ja by­ro­kraa­teik­si. Heidän säihkyvät haar­nis­kan­sa olivat puvut ja puhtaat la­bo­ra­to­ria­ta­kit. Yleisesti hy­väk­syt­tiin, että näillä ri­ta­reil­la oli "oikea tieto". Ihmiset kutsuivat ri­ta­rei­taan eks­per­teik­si ja he näkivät että näin oli hyvä.

Linnan ritarit tekivät kansalle monia asioita heidän helppoa elämäänsä varten. Helposti purtavaa ruokaa, helposti kat­sot­ta­vaa viihdettä, helposti ym­mär­ret­tä­viä uutisia, helposti käy­tet­tä­viä aseita ja helposti pe­lat­ta­via vi­deo­pe­le­jä.

Ja jos joku silti tuli ah­dis­tu­neek­si, tekivät he helposti käy­tet­tä­viä opi­aat­te­ja ja fidget spin­ne­rei­tä.

Ja lännen ihmiset ra­kas­ti­vat ri­ta­rei­taan heidän tehtyään elämänsä vielä hel­pom­mak­si, mu­ka­vam­mak­si ja tur­val­li­sem­mak­si.

Ritarit ra­kas­ti­vat ylistystä. Mutta myös kri­tiik­kiä he kuulivat, jopa väitteitä siitä ettei heillä olisikaan "parasta tietoa"

Näistä väit­teis­tä he kau­his­tui­vat. Pi­tääk­seen maineensa "parhaan tiedon" hal­ti­joi­na, ritarit pys­tyt­ti­vät suuren temppelin kes­kusau­kiol­leen, ja tätä he kutsuivat kultaisen tiedon temp­pe­lik­si. (KTT)

Lännen maan ihmisille he ju­lis­ti­vat.

"Teidän tur­val­li­suu­ten­ne tähden, olemme pys­tyt­tä­neet kultaisen tiedon temppelin. Nyt olemme temppelin ritarit ja vain me val­mis­tam­me par­haim­man ja to­ti­sim­man tiedon. Näin me teemme, jottei mitään pahaa ja epä­mu­ka­vaa ta­pah­tui­si suuressa lännen maassa. Mutta kultaisen  tiedon temppeliä varten me tar­vit­sem­me hieman kultaa. Okei?"

Ihmiset hur­ra­si­vat sekä antoivat runsaasti kultaa, sillä he luottivat ri­ta­re­hin­sa ja pitivät heidän mukavista kek­sin­nöis­tään.

Mutta kaikki eivät hur­ran­neet.

Joillakin ri­ta­reil­la oli uuden ja tun­te­mat­to­man etsimisen intohimo sy­dä­mis­sään. He kokivat kultaisen tiedon temppelin estävän heitä, joten he lähtivät linnasta ja jatkoivat et­sin­tään­sä itse.

Lo­hi­käär­me

Vuodet kuluivat Lännen maassa, kunnes eräänä tummana talvena, saapui Lännen maahan tauti.

Lo­hi­käär­me se oli,  ja ihmiset suuressa lännen maassa pel­jäs­tyi­vät sitä suuresti, niin että en­sim­mäis­tä kertaa elä­mäs­sään he kokivat ves­sa­pa­pe­rin puutteen.

Ihmiset ryn­tä­si­vät linnan luokse ja ru­koi­li­vat ri­ta­rei­taan.

"Eks­pert­tim­me ja helpon elämämme antajat, tappakaa tämä lo­hi­käär­me!"

Ja ritarit vas­ta­si­vat.

"Älkää pelätkö, me tapamme lo­hi­käär­meen, kuten olemme aina tehneet."

Ja linnan ritarit kii­ruh­ti­vat se­koit­ta­maan aivan uu­den­lais­ta ja mahtavaa rohtoa Lo­hi­käär­meen sur­maa­mi­sek­si.

Mutta aniharva suuressa lännen maassa todella tiesi, kuinka mo­ni­mut­kai­sek­si oli al­ke­mis­tin työ käynyt linnan muurien si­sä­puo­lel­la ja kultaisen tiedon temp­pe­lis­sä.

Ritarit olivat saaneet ihmisiltä jo runsaasti kultaa. Siksi linna oli kasvanut suureksi, ja lukuisia uusia torneja, nor­sun­luus­ta veis­tet­tyi­nä, oli pys­ty­tet­ty linnaan.

Myös ri­ta­rei­den määrä oli kasvanut. Heitä istui nyt monien pyöreiden pöytien äärillä jotka toimivat monilla uusilla alkemian aloilla.

Nyt mukana oli julkinen huutelu, jota kut­sut­tiin mediaksi. Sekä kullan kierrätys jota kut­sut­tiin pörssiksi. Ja kun myös kuninkaat sekä ku­nin­gat­ta­ret, joita kut­sut­tiin po­lii­ti­koik­si, olivat ryhtyneet istumaan samoissa pöydissä, ja kun ritarit vaih­toi­vat pöytiä nopeammin kuin pukivat haar­nis­koi­taan, alkoi se kaikki olla jo niin paksua itseensä kier­ty­nyt­tä kaaosta, että ne muutamat re­hel­li­set jotka linnan sisälle näkivät, puistivat päätään ja sanoivat... "Voi vittu mikä soppa."

Suuri määrä riitaa ja tur­na­jais­ta tapahtui linnan muurien sisällä ri­ta­rei­den tais­tel­les­sa siitä, kuka pääsee lä­him­mäk­si kultaista tietoa. Ja tässä kil­pai­lus­sa, eivät he enää nähdä kultaisen tiedon temppeliä totuuden lähteenä, vaan lähteenä omalle mai­neel­leen omassa nor­sun­lui­ses­sa tor­nis­saan.

Niinpä aikojen kuluessa, temppelin ritarit, vaikka aivan ta­val­li­sia ihmisiä olivatkin, unohtivat  että tieto on rajatonta ja alati kasvavaa, ja siksi he lopulta erottivat toi­sis­taan tiedon ja viisauden.

Ja sel­lai­sek­si kasvoi heidän yl­pey­ten­sä, että eräs heistä julisti linnan parvelta. "minä olen alkemia" ikään kuin hän olisi jumalaksi ju­lis­tet­tu.

Mutta silti ihmiset hur­ra­si­vat, sillä he olivat niin kasvaneet luot­ta­maan kaikkeen mitä linnan sisällä tapahtui, ja vielä enemmän he ri­ta­rei­taan ra­kas­ti­vat kun nämä sanoivat:

"Teidän kul­las­tan­ne, me ku­kis­tam­me lo­hi­käär­meen ja pa­lau­tam­me teille mu­ka­vuu­den ja hyvin voinnin ikui­suu­dek­si."

Mutta sillä aikaa, nuo uteliaat ja seik­kai­lul­li­set ritarit, ne jotka olivat linnansa hylänneet, olivat tutkineet lo­hi­käär­meen hännästä ham­pai­siin. He olivat ko­keil­leet uusia aseita, ja kuinka ollakaan, he huo­ma­si­vat bakteerin idän golf­ken­täl­tä, Strep­to­my­ses aver­ti­mii­lik­sen, voivan kukistaa lo­hi­käär­meen.

Ja niin nuo ritarit kii­ruh­ti­vat suureen linnaan ja kol­kut­ti­vat porteille.

1634582182012_DSC_6415.JPG-me

                                                       "No, onko se sitten hyvä?"

"No, onko se sitten hyvä?" kysyivät temppelin ritarit kuul­les­saan bak­tee­ri­roh­dos­ta.

"On! Se on tosi hyvä!" vas­ta­si­vat ritarit portilla.

"Mutta, onko siinä kultaisen tiedon temppelin leimat? Entä muniiko se kultaisia munia?" kysyivät temppelin ritarit epäillen.

"No ei, se on oi­keas­taan vain tomua maasta. Mutta se on tör­ky­hal­pa!"

"Kuinka me voimme tuottaa hy­vin­voin­tia ja turvaa ihmisille jos se ei muni kultaisia munia?"

"Se on hyvä niin kuin se on. Oi­keas­taan se muuttaa lo­hi­käär­meen vain korp­pi­kot­kak­si."

Siitä temppelin ritarit kau­his­tui­vat.

"Ei" he huusivat "Lo­hi­käär­me on mahtava. Se on tul­ta­syök­se­vä ja lapsia syövä hirviö. Sitä vastaan tehtävään rohtoon tarvitaan paaaljon kultaa.."

"Emme suinkaan sano ettei rohtonne olisi väkevä, mutta jos vielä käytämme lisäksi tätä bak­tee­ri­roh­toa, on lo­hi­käär­meel­lä oi­keas­taan vain pa­han­ha­jui­nen hengitys..."

"Ei. Maasta tongitut rohdot eivät toimi.  Lo­hi­käär­me­roh­to tarvitsee paljon kultaa ja ritareita val­koi­sis­sa la­bo­ra­to­rio­ta­keis­sa. Kaikki tietävät sen. Se on...  onn... suuressa tiedossa!"

"mutta... kuinka voitte tietää lo­hi­käär­mees­tä kaiken?"

"Koska meillä on linnamme temp­pe­lis­sä kaikki tieto."

"Kaikki? Saako sen nähdä?"

"Ei. Menkää pois."

Ja niin linnan portit sul­keu­tui­vat ritarien edestä.

Kuultuaan rohdosta joka olikin maata eikä kultaa,  olivat temppelin ritarit jär­kyt­ty­nei­tä. He jatkoivat työtään oman rohtonsa parissa. Siihen kului vuori kultaa sekä uusimmat nor­sun­luis­ten tornien in­no­vaa­tiot. Rohto sai juh­lal­li­ses­ti KTT:n leiman ja jaettiin ihmisille käy­tet­täk­si.

Kansa otti rohdon vastaan suurella innolla. He näkivät sen taian toimivan, ja siitä he ylistivät ri­ta­rei­taan suuresti.

"Ihmisen luoma ihme tämä totisesti on! Meidän mah­ta­vil­ta temp­pe­riri­ta­reil­ta!"

Mutta... sitten kävi ilmi, että lo­hi­käär­me kasvatti uusia päitä. Eikä temp­pe­li­ri­ta­rei­den rohto toi­mi­nut­kaan kuten piti, vaan sitä jou­dut­tiin käyt­tä­mään uudestaan ja uudestaan... 

Temp­pe­li­ri­ta­rit ju­lis­ti­vat kansalle.

"Älkää hätäilkö! Tarvitaan vain hieman lisää kultaa ja aikaa"

Silloin ihmisistä  ute­liaim­mat ryhtyivät katsomaan muita vaih­toeh­to­ja. Heidän katseensa osui bak­tee­ri­roh­toon. Ja kun he näkivät, miten sitä me­nes­tyk­sel­lä käy­tet­tiin suuren läntisen maan rajojen ul­ko­puo­lel­la... alkoivat he tehdä ky­sy­myk­siä ja niin alkoi...

... Rohtojen Sota.

1634582529380_Battle%20begins.jpg-me

Kun temp­pe­li­ri­ta­rit tajusivat bakteerin idästä todella kykenevän lyömään lo­hi­käär­meen, tajusivat he miten tuo tieto saisi heidät näyt­tä­mään hölmöltä kansansa silmissä. 

Mutta ennen kaikkea he tajusivat voivansa menettää kultaiset munansa joita heidän oma rohtonsa heille muni...

Niin temp­pe­li­ri­ta­rit istuivat samoihin pöytiin sa­dun­ker­to­ja­ri­ta­rei­den kanssa. Ja yhdessä he ryhtyivät kertomaan satuja itäisestä bak­tee­ris­ta.

Ensin se ei ollut edes vale. Vain pieni säle sanaa, tai vain pieni linnun twiittaus. Mutta pienistä valheista kasvoi suuri valhe, suurempi kuin mahtavin mammutti, ja sen näh­des­sään oli pian lähes mah­do­ton­ta uskoa kat­so­van­sa valhetta.

Bak­tee­ri­roh­dos­ta sa­dun­ker­to­jat ju­lis­ti­vat...

"Hevosille se on, ja ihmisen vatsan se ripulille saa. Hävetköön se hölmö, joka uskoo sillä lo­hi­käär­meen ku­kis­ta­van­sa."

Niin valheet alkoivat myrkyttää ihmisten kielet... ja myös temp­pe­li­ri­ta­rei­den rohdosta kasvoi valheita...

"Myrkkyä se on, tehty meitä sur­maa­maan, jotta pahat temp­pe­li­ri­ta­rit voisivat maailmaa johtaa ja orjuuttaa!"


Niin jatkui rohtojen sota, ja sille jonka silmissä vielä asui tark­kaa­vai­suus, näkyi kuinka Lo­hi­käär­me, temp­pe­li­ri­ta­rit ja rohdot, olivat yhdessä luoneet pahan taian, kuin mustan pilven ihmisten mieleen.

Ja pahinta tuossa taiassa oli se, että ihmiset me­net­ti­vät kykynsä nähdä totuutta ja ihmettä elä­mäs­sään. Siksi, vaikka ihmiset kuu­li­vat­kin toden sanoja kum­mas­ta­kin rohdosta, eivät he niihin tahtoneet uskoa vaan va­lit­si­vat omasta suustaan toisten sinne laittamia valheita pu­hut­ta­vak­seen.

Ja lopulta oli suuri lännen maa sakeana syyttäviä sormia sekä likaisia sanoja, eikä ke­nel­lä­kään ollut enää mie­les­sään iloa.

Mutta oikean tiedon temp­pe­li­ri­ta­reis­ta pahimmat, näkivät miten se oli hyvä, sillä kun ihmiset kutsuivat toisiaan hölmöiksi, eivät he nähneet heidän höl­möyt­tään.

Si­tä­pait­si he saat­toi­vat tehdä vuo­rit­tain lisää kultaa tekemällä on­net­to­mil­le ihmisille uusia rohtoja ja leluja.


Niin oudoksi muuttui totuus rohtojen sodassa, että harva enää tiesi mikä oli totta, eivätkä ihmiset enää luot­ta­neet toiseen, ja siksi monista tuntui elämä tur­vat­to­mal­ta. Rohtojen sodassa kaikesta tuli pro ja anti, musta ja valkea, tai oikea ja vasen.

Rohdoista huo­li­mat­ta ihmisiä pelotti ja ahdisti yhä enemmän. Ja koska ihmisen sydämessä tur­val­li­suus ja luottamus lepää totuuden päällä, ryhtyivät ihmiset hakemaan turvaa siitä ainoasta paikasta missä uskoivat totuutta olevan - oikean tiedon temp­pe­li­ri­ta­rien linnasta.

Mutta linnan kuninkaat ja ku­nin­gat­ta­ret, tai po­lii­ti­kot, kuten heitä kut­sut­tiin, eivät tienneet mitä tehdä. 

He eivät tahtoneet näyttää hölmöltä kansan edessä, ja siksi yltyi hätä heidänkin sy­dä­mis­sään, sillä kukapa tahtoisi valita ku­nin­kaak­seen hölmön?

Siksi he  ryhtyivät käyt­tä­mään oikean tiedon temppelin leimaa itse. Ja koska ihmiset halusivat turvaa, tekivät he päätöksiä kuten kansa halusi, hyläten totuuden tur­val­li­suu­den hyveen vuoksi. Ja niin heitä neuvoivat myös rohtoa val­mis­ta­vat temp­pe­li­ri­ta­rit, jotka näkivät, että näin he saisivat pitää kultaiset munansa.

He sanoivat ihmisille

"Vain temppelin rohto on oikea ratkaisu. Sitä kaikille ja vain siten lo­hi­käär­me lentää pois!"

Ja ne jotka kysyivät järjen valo sa­nois­saan...

"Emmekö tar­vit­sisi kaikki rohdot tähän tais­te­luun? Kultaiset ja maasta kai­ve­tut­kin?"

heidät vai­en­net­tiin...

ja näin antoivat lännen vapaat ihmiset pois va­pau­ten­sa, uskoen kaiken mitä linnan kuninkaat heille kertoivat.

Ja niin näytti tark­kaa­vai­sel­le silmälle, että rohtojen sodassa hullut uskoivat olevansa järkeviä, ja järkevät alkoivat epäillä olevansa hulluja.

Aikaa kului, ja eräänä myö­häi­se­nä iltana oikean tiedon temppelin ritarit pelasivat golfia. 

Ja niin olivat heidän silmänsä täynnä kullan ki­mal­lus­ta, etteivät he enää kyenneet näkemään ratansa ul­ko­puo­lel­le, missä luonto lepäsi rauhassa ihmisten toimista sivussa.

Ja siksi oli heidän mie­les­tään lo­pul­li­ses­ti kadonnut tärkeä totuus - että luonnossa, ihmeet ovat luon­nol­li­nen juttu.

Ja heitä katsoi joku sen kaiken vielä ymmärtävä, itsekseen virkkoen:

"Kaikki tämä typeryys syntyi, koska ihmiset suuressa lännen maassa ovat niin tottuneet helppoon elämäänsä, ja siksi uskovat että suuressa lännen maassa olisi ai­noas­taan hyvää. Eivätkä he siten kyenneet uskomaan maastaan ja lin­nois­taan mitään pahaa, eivätkä itsestään myös.

Eivätkä he siksi nähneet, ettei taistelu ollut rohtojen välinen, vaan taistelu oli sota ihmisen itsensä sisällä, itseään vastaan."

Kun temppelin ritarit lo­pet­ti­vat pelinsä, laski aurinko suuren lännen maan ylle ja yöstä näytti tulevan erittäin tumma ja synkkä.

Mutta... jotkut valoisat silmät näkivät, että strep­to­myces aver­ti­mi­lis ei ollut ihme vain ihmisen keholle, mutta ihme myös mielelle, sillä se voisi rikkoa mustan taian jonka lo­hi­käär­me oli ihmisten mieliin luonut.

Mutta kuinka tuo ihme teh­täi­siin, jää vielä näh­tä­väk­si, sillä lo­hi­käär­meen taika on ihmisen luoma ja siksi tuo ihme on ihmisen myös itse tehtävä.

Loppu

1634583606969_strepto.jpg-me

                                                   Streptomyces Avertimilis Ivermectina

Yh­teys­tie­dot

sami.antinniemi(ät)gmail.com

Linkit

https://www.facebook.com/sami.antinniemi/

https://twitter.com/SamiAntinniemi

https://rumble.com/c/c-1224622



© Sami Antinniemi. Kaikki oikeudet pidätetään. 


Tietosuojaseloste


Muilta sivustoilta upotettu sisältö

Tämän sivuston artikkelit voivat sisältää upotettua sisältöä (esimerkiksi videoita, kuvia, artikkeleita jne.). Toisilta sivustoilta tuodun upotetun sisällön avaaminen on verrattavissa siihen, että vierailija itse kävisi kolmannen osapuolen sivustolla.

Nämä sivustot voivat kerätä tietoa sinusta, käyttää evästeitä, upottaa kolmannen osapuolen seurantaevästeitä ja monitoroida vuorovaikutustasi upotetun sisällön kanssa, mukaan lukien vuorovaikutuksen seuranta jos ja kun olet kirjautunut käyttäjänä sivustolle